“HelpBOX helpottaa lelujen siivoamista yksinkertaisen mekanisminsa ansiosta. Kulissitarrapinnoilla HelpBOX on osa leikkiä. Siirtokuvatarroilla voit viimeistellä yksityiskohdat ja päätät niiden paikat itse. LED- valoilla luot leikkiin uutta tunnelmaa ja auttaahan ne myös näkemään paremmin.” Näillä sanoilla aloitin täällä FB:ssä 1.1.2011.
Tätä aikaisemmin oli tapahtunut paljon. Vuonna 2007 syntyi idea leikkilaatikosta, jolla olisi helppoa myös lelujen, erityisesti Legojen siivoaminen. Ideasta tuotteeksi on kuitenkin pitkä matka ja tälle matkalle päätin lähteä.
Tuotekehittäminen on ollut minulle matkani mieluisin vaihe. Ongelma kerrallaan, pienin askelin eteenpäin. Se oli palkitsevaa, kun lopullinen tuote oli viimein valmis ja se toimi juuri niinkuin halusin. Vain taivas olisi rajana, sillä Legojen siivoamista ei rakasta kukaan ja siivottavaa maailmassa riitää, legoja on tehty kuuhun ja takaisin.
Markkinatutkimuksessa 93% vastaajista suosittelisi tuotetta ystävilleen. Lapsimessuilla 2010 myin prototyyppejä ja pyysin asiakkaita vastaamaan kyselyyni. Boxit oli myynnissä myös Kervan HopLopissa. Lego-yhtiö otti yhteyttä jo vuonna 2011, Etola otti boxit myyntiin. Suunnittelin verkkosivut ja verkkokaupan kieliversioineen, patenttianomukseni etenivät Euroopassa ja USA:ssa. Tuotantolinja puksutti Kirkkonummen pajalla. Kaikki näytti sujuvan suunnitelman mukaan aikataulussaan.
2013 Leijonan Luola ja Saksan Lelumessujen Toys*R*Usin vice presidentin positiiviset demoilut toivat uskoa menestykseen. Aikaisemmin KESKO oli näyttänyt vihreää valoa Anttiloihin, netAnttilaan ja Kodin Ykkösiin.
Legon lisenssipomojen esittelystä vuodelta 2011 oli jäänyt toive; palataan asiaan, kun sinulla on kansainväliset jakeluketjut kunnossa. Tähän olisi vastaus maailman suurin legojen myyjä Toys*R*Us. Keväällä 2013 sain palautteen USA:sta; boxille pitää tehdä ei suomenkielinen ohje (tehty), selvittää kansainvälinen hintapiste (19.90€), tehdä massatuontanto linja (ei rahaa, m***a leijonan luolan lupaus!) ja lopuksi lelusertifikaatti Kaliforniasta (massa tuotantolinjalta).
Tässä kohdin projektini oli huipussaan. EU patentit myönnettiin ja USA patentti oli hyvässä vauhdissa. Rahaa ei markkinointiin ollut, myin ns 0-sarjaa messuilla, lego-tapahtumissa ja verkkokaupassa. Suomi oli syvässä lamassa, Anttilat lopettettiin ja Keskon diili peruuntui, Etola ei tilannut minulta lisää boxeja, varaston kierto oli heille liian hidas. Tuntematon tuote neljässä myymälässä ja heidän hintansa 40€/ boxi lienee liian kallis. Siinä syyt.
Vaikeudet alkoivat kasaantua, Leijonat eivät olleetkaan oikeasti kiinostuneita, ja yksi kerallaan he sanoituvat tuestaan irti. USAn patentti myönnettiin, sillä ei ollut vaikutusta leijoniin. Laskut lankesivat maksettavaksi. HelpBOXin tarina olisi päättynyt jo siihen, ilman syöpään kuolleen äitini perintöä.
Seuraavat vuodet ovatkin olleen pelkkää kituuttelua. Pankki vaati yrityslainoja maksuun ja ankara lyhennys tahti söi kaiken ylimääräisen resurssin, jolla olisi voinut kehittää markkinointia. Tuntemattoman tuotteen myyminen on vaikeaa, ellei mahdotonta, jos sitä ei tunneta. Kaikenlaisia keinoja tuli kokeiltua, bannereita ja kilpailuja, Facebookkia ja Googlea, m***a liian pienella panostuksella, sillä ei markkinointiin sijoitetut rahat koskaan palanneet vaan söivät vain resursseja. Boxeja meni silloin tällöin yksittäisiä kappaleita.
2016 katsoin viimeisen kortin. USA:sta oltiin minuun yhteydessä, kun patentti oltiin myönnetty paria vuotta aikaisemmin. Rapakon takana on yrityksiä, jotka lupaavat edustaa sinua ja etsiä lisenssivalmistajia. Minun kannaltani tämä(kin) ratkaisu olisi täydellinen, sillä se ei vaatisi minulta panostusta. Tällä hetkellä tuloksia on odoteltu 1,5 vuotta, eikä mitään konkreettista ole syntynyt. Sopimus menee katkolle kesäkuussa, enkä jaksa uskoa, että mitään valmista koskaan sieltä tuleekaan.
Boxeja on varastossani vielä myymättä muutamia satoja. Yli kaksituhatta olen myynyt tässä vuosien mittaan. Yrityslainat on maksettu pois loppusyksyllä, jonka jälkeen laitan HelpBOXille pisteen. Aikaa tähän on toki vielä ja kaikea voi tapahtua, Suomihan on nousussa!
Viime kevään lapismessujen jälkeen lopetin käytännössä FB:n päivittämisen. Toisaalta mitään mielenkiintoista ei ole tällä rintamalla tapahtunutkaan, eikä ketään kiinnosta lukea yrittäjän kurjuutta. Toisaalta FB on ollut ainoa kanava, jonne olen voinut fiiliksistäni kirjoittaa, sillä yksin yrittäminen on yksinäistä. Siinä myös on ehkä ongelmien ydin. Yksin ei kukaan pärjää. M***a mistäpä niitä kumppaneita olisi löytynyt? Useita toki tapasin, tuloksetta.
FB kannustaa kertomaan yritystarinoita, tähän täkyyn tartuin. Ehkäpä joku tämän luettuaan ottaakin minuun yhteyttä ja kertoo miten tästä eteenpäin voisi navigoida. Tuote on hyvä, hinta on nyt halpa, asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Kyllä tässä kaikki menestyksen ainekset ovat edelleen olemassa. Suunta on vain hukassa. Tämä vuosi sen näyttää, jos on näyttääkseen. PLe
