19/08/2026
Alun perin mulla oli ihan toinen suunnitelma.
Mun nuoruuden haave oli tehdä jotain käsillä, jotain luovaa. Mä ompelin, tein hopeakoruja, taoin rautaa ja olin mukana toiminnassa, jossa tehtiin lavasteita teatterille. Käsillä tekeminen on ollut jollain tavalla aina osa mua.
Sitten tuli toinen unelma ja musta tuli joogaopettaja, m***a se onkin sitten ihan eri tarina.
Kun aloitin opiskelemaan puuartesaaniksi, mä opetin vielä päivittäin joogaa ja kiersin ympäri Helsinkiä opettamassa. Kaksi päivää viikossa opetin Töölössä ihan Oopperatalon vieressä ja mulle oli päivän selvää, että tulisin vielä olemaan siellä lavastepuolella töissä.
Suunnitelma oli hakea sinne työharjoitteluun ja jäädä sitä kautta taloon töihin.
No, suunnitelma ei ihan toiminut.
Työharjoittelun aika osui koronan keskelle ja Oopperatalo oli kiinni.
Kun valmistuin artesaaniksi, mulle tuli kuin ihmeestä mahdollisuus päästä vuokralaiseksi verstaalle, jossa oli kaikki työkoneet valmiina ja kaiken lisäksi se sijaitsi vielä mun kodin lähellä.
Mikä onni!
Mä ajattelin silloin, että tässä on nyt tilaisuus, johon on tartuttava ja lähdettävä kokeilemaan, mitä tämä työ todellisuudessa on, eihän sitä etukäteen voi tietää. Olin innoissani.
Siitä on nyt yli kolme vuotta.
Joskus alkuvuodesta mä havahduin siihen, että askel painaa.
Enkä tarkoita, ettenkö nauttisi tästä työstä. Nautin. Rakastan puuta materiaalina, käsillä tekemistä ja sitä tunnetta, kun suunnitelmasta muodostuu jotain konkreettista, toimivaa ja kaunista.
M***a samalla olen huomannut, että olen vähän vain jäänyt tähän, vaikka alun perin tarkoitus oli vain kokeilla.
Nyt tuntuu, että olis hyvä miettiä uudestaan, mihin suuntaan haluan tätä viedä.
Ehkä se tarkoittaa johonkin erikoistumista. Ehkä enemmän omia projekteja, joissa pääsen toteuttamaan vielä enemmän luovuutta. Ehkä prosessien järkevöittämistä niin, että kokonaisuus olisi sujuvampaa.
Todennäköisesti vähän kaikkea näistä.
En tiedä vielä tarkalleen, miltä seuraava vaihe näyttää, m***a sen tiedän, että viime vuosien aikana puuartesaanina olen saanut oppia paljon puutöiden tekemisestä, m***a myös sen, että hyvä työ ja intohimo tekemiseen eivät yksin riitä, bisnestaitojakin tarvitaan.
Joten ehkä niitä opettelen seuraavaksi vähän enemmän.
